keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Korjustöitä ja tuunauksia...

Mä oon siittä outo sepäntekele, että tykkään korjaustöistä :) koulussakin kun moni haaveili enemmän omasta mallistosta ja hienoista uniikkitöistä, niin mä tykkäsin puurtaa korjauksia... siks varmaan valihtin harkkapaikkanikin niin, että sain siellä paljon niitä tehä :)

Koru joka korjataan, on käyttäjälleen tärkeä... siis tärkeä myös minulle! Muistan ihan ekassa harjoittelussa, kun tuhahdin suurentaessani jotain simppeliä hopeasormusta "että, eikö tääkin olis helpompaa ja halvempaa, kun asiakas ostais uuden..."... sain noottia mentoriltani! JUURI TÄMÄ sormus, oli tärkeä... me ei voida tietää, mikä tarina sinne taakse piiloutuu!

Tämä oli herätys minulle :) Nyt käsittelen joka korua samalla arvolla, tehden parhaani, että asiakas saisi ne takaisin entistä ehompina! Yhden arvokoru on ne muovihelmet, jotka isoäiti antoi, toisen se antiikkinen kultakoru, joka suvussa kulkee... rahallinen ero arvossa on huima, mutta se toinen arvo, se ei ole mitattavissa.

Joskus kuulee onneksi niitä tarinoitakin korujen takana :) ja ne ovat ihania!

Mutta esitelläänpäs niitä töitäkin:

Elikkäs ihan ekana sain korjaukseen vanhan hopeariipuksen, jossa oli kivi murtunut yläreunasta.


Kivi vaihdettiin asiakkaan lempikiveen, eli ruusukvartsiin :)

Toinen työ olikin todella mukava tehdä :) asiakas tahtoi äitinsä vanhasta isosta hopealusikasta rannekorun...näin muisto äidistä kulkisi aina mukana.


Tärkeää oli siis saada tuo äidin nimi keskeisesti esille, siksipä en tällä kertaa tehnytkään korua, jossa koko lusikka olisi käytetty ja lusikanpesästä olisi sahattu jatkoa ranteeseen.... vaan käytin ainoastaan lusikan varren ja tein toisen puolen toisesta lusikasta. Näin lusikan pää upeinen kaiverruksineen jäi esiin kauniisti!


Rannekoru on takaa avoin, jotta se on helppo pujottaa käteen... ja onhan se kaunis <3

Tein samalle asiakkaalle myös korvakoruja... kauniita lusikanvarsia, jotka eivät sen kummempaa kikkailua kaipaa, kun koukun taivuttamiset :)
 
 Ruusua ja Muslaa...

Omalla proto osastolla olen kehitellyt tämmöttistä siipiriipusta...

Joo... lusikastahan sekin on :D

Nyt onkin työn alla monta mukavaa tilaustyötä :) suap nähhä mitä saan aikaan! Kuume mokoma pitänyt pari päivää vällyjen välissä, mutta joskos se tästä.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille <3

6 kommenttia:

  1. Hyvä, sulla on perusasiat kunnossa, asiakkaan motiiveja ei voi aina tietää. Mutta se vanha romu on usein oikeasti aarre:)
    Ihanan kauniin rannekorun teitkin lusikasta ja oma siipikoru on erittäin kiva<3

    VastaaPoista
  2. Käsittämätöntä, että tälläinen nuori, ihana kultaseppä on edes olemassa. Takaan, että paljon on asiakkaita, jotka ihan oikeasti haluavat sen oman korunsa "uutena" ja korjattuna takaisin. Ihana kohdata ammattilainen, jolla on käsietaidon lisäksi taitoa kuunnella ihmisen tarpeita juuri "sen" korun kohdalla :) Kiitollisin mielin , työniloa toivottelen, tuulikki

    VastaaPoista
  3. Tuulikki sen tuossa ylhäällä sanoikin. Juuri näin.
    Minulle mummin sormus on kaikkein tärkein. Äiti teetätti voittamistaan minipienistä timaneista mummille sormuksen - ja nyt se on mulla. Mummi on ollut poissa jo 25 vuotta, ja aina sormusta katsoessa muistan kaikki rakkaat asiat. Rahallista arvoa rinkulalla ei ole pennin latia :-)

    VastaaPoista
  4. Ja niinhän ne opettajatkin jatkuvasti muistuttaa että korjaustöillä se elanto hankitaan paraiten :)

    VastaaPoista
  5. No jopas, upean rannekorun teit Muslasta :)

    VastaaPoista
  6. Upeaa! Tuo rannekoru on sekä mittaamattoman arvokas muisto että todella kaunis koru.

    VastaaPoista