sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Operaatio "Nööli"... eli...

Työssäoppimisen näyttökoe


Tilattiin sormukset, jotka toimisivat niin kihla- kuin vihkisormuksinakin, sain vapaat kädet sormusten toteuttamisessa.

Tilaajina oli reilu kolmikymppinen pariskunta pääkaupunkiseudulta, heillä on yksi esikouluikäinen tytär. Pari on rento, maanläheinen ja hieman rock- / metalhenkinen, joten ihan perinteisiä sormuksia ei tahdottu.

Materiaaliksi haluttiin joku muu kuin keltakulta, aluksi puheissa oli hopea, mutta lopulta keskustelujen päädyttiin valkokultaan.

Haastateltuani paria, sain muutaman heidän arvostamansa asian vinkiksi sormuksen suunnittelussa:
  • omaleimaisuus / yksilöllisyys asusteissa
  • käsin tekeminen / suomalainen design
  • näyttävyys / koru saa näkyä
  • rockhenkisyys
  • massasta erottumisen pelottomuus
  • vahva suomalainen identiteetti
  • Suomen luonto / luontoaiheet
Näillä eväin lähdettiin suunnittelemaan sormusta. Asiakkaat olivat käyneet jo aiemmin mittauttamassa sormuskoot toisella kultasepällä, joten työstettäväksi tuli valkokultasormukset koossa 19.5 ja 16.5.

Tarrasin kiinni tuohon suomalaisuuteen ja Suomen luontoon. Päätin, että sormus pysyy sormuksena, suht flakkana, eli sileänä ja tasareunaisena. Kikan piti tulla siis pinnan kuvioinnista! Simppeliä, mutta näyttävää.

Lähdin piirrustelemaan sormusta, jonka pinta muistuttaisi koivun kaarnaa. Koivu on minusta niin suomalaista perusidentiteettiä, kun olla voi, ja katsoin, että sen pinta on toteutettavissa sormuksen pintaan.

Sain varsin pian asiakkaille nähtäväksi nopean luonnoksen ajatuksestani sormuksiksi. Asiakkaat pitivät ajatuksesta, joten sitä lähdettiin työstämään eteenpäin.



Jotta asiakkaat olisivat saaneet tarkan kuvan suunnittelmistani,
valmistin myös hopeasta prototyypin, joka varmasti valaisi 
asiaa monta kertaa paremmin kuin pelkkä piirrustus.
 
 Työstä tehtiin sopimus ja homma alkoi kullan ostamisella.

 Asiakas budjetoi kultaan 600€ (työ erikseen laskutettuna), 
tällä summalla sai 14 karaatin valkokultaa aikalailla tasan 15g,
määrällä oli tarkoitus tehdä niin "massiiviset" sormukset kuin mahdollista.

 Kulta oli nättiä tankotavaraa, joten se ei kaivannut sen suurempia esivalmisteluja.
Kultatankoa alettiin valssaamaan haluttuun kokoon, ensin muutaman kerran sivuttain, 
että saatiin haluttu leveys, sitten pituussuunassa tarvittavaan pituuteen.

Tästä se lähtee, materiaalia on naftisti, joten hukkaa ei saanut tulla.


Valssausten välillä tarvittiin useampi hapotus ja hehkutus, että kulta ei lähtenyt 
murtumaan, vaan venyisi helpommin haluttuun mittaan.Myös mittaamista piti 
tehdä joka välissä, että saataisiin tarpeeksi mittaa, mutta ettei aihio venyisi liikaa.

Lopulta kulta oli halutussa leveydessä ja pituudessa, 
tällöin paksuutta jäi vielä n. 1,2mm. Leveys on n. 8mm.

Sormusaihiot sahattiin haluttuun mittaan kaavalla:
pii*sormuksen halkaisija+2*levyn paksuus.


Tässä vaiheessa, kun sormukset vielä olivat levynä,
piti muistaa lyödä nimi- ja pitoisuusleimat: TMJ 585
Kuvassa homma suht järjestyksessä, kuten kerrottu...


Tämän jälkeen reunojen viilaus ja tasoitus, 
sitten sormus väännettiin pihdeillä muotoonsa.


Tässä välihehkutusta muotoilun välillä, minkä jälkeen sormukset juotettiin kasaan.


  Juottamisen ja hapotuksen jälkeen sormukset taottiin pyöreiksi.


Kun sormus oli muodossaan, lähdin muotoilemaan pintaan koivumaisia kuvioita, 
työkaluina olivat niin saha, viila ja letkuporan kaiverrusterä. Sormuksen reunan 
taoin vasaralla, ajatuksena saada se näyttämään puusta repäistyltä.

Kun sormukset olivat tässä vaiheessa, karkeat, mutta lopputulos jo siinti, niin päätin pyytää asiakkaita välisovitukselle. Tähän vaikutti suurelti se, etten itse ollut ottanut sormusmittoja ja koska sormukset olivat suhteellisen leveät, oli mahdollista, että mitta sormusmitoilla mitoitettuna saattaisi olla himeman nafti. Tässä vaiheessa sormusten pieni venytys vielä onnistuisi suht ongelmitta.
 
Sormukset sormiin mars...

Ja niinhän siinä kävi, että kauhuskenaariot toteutuivat pahemman kerran! Sormukset kinahtivat molemmilla het nivelen alapuolelle. Uusinta mittaukset osoittivat, että mitat oli otettu aivan väärin, sitä ei edes sormusten leveys selittänyt! Harmillista sinänsä, sillä ne oli otettu ihan kultasepänliikkeessä, kultasepän toimesta, eli luotin kyllä tulokseen. Paha sanoa mikä oli mennyt pieleen, mutta tosi harmillista, kun kallis materiaali kyseessä!

Molempiin sormuksiin tuli yhden koon lisäys.

Koitin aluksi venyttää sormuksia niin sormuspumpullakin, kun takomalla, mutta lopulta alkoi pelottamaan, että vaan turhaa haurastutan materiaalia. Asiakkaan kanssa keskusteluani, päätimme tehdä sormuksiin suurennokset palalla. Kultaa jouduttiin ostamaan lisää noin gramman verran, kun sormuksiin tuli suunnilleen kolmen millin jatkopalat.



Sormukset aukisahattuna, ja palat juotettuna kiinni. Saumojen hionta piiloon alkoi. Kun saumat oli hiottu, taottiin reunat kauttaaltaan.


Pyöreän vasaran sijaan päädyinkin takomaan reunat tuollaisella litteällä vasaralla.
Liäsksi vahvistin ja lisäsin jatko-osaan kaarnan kuviointia.


Tässä sormukset jo osin kiillotettuna, tässä vaiheessa päätin vielä lisätä pistepuikolla 
naputtelemalla nuo oikeanpuolisessa kuvassa näkyvät pistemäiset taontajäljet.

Kun olin täysin tyytyväinen pinnan kuviointiin ja reunan taontaa, kiillotin sormukset vimpan päälle ja putsasin ne kunnolla, tämän jälkeen seurasi pintojen rodinointi. Rodinointi tekee valkokullan päälle kirkkaamman pinnoitukset, sillä itse valkokultahan on aavistuksen harmaata.

Tässä vaiheessa päädyttiin myös siihen, ettei sormusten pintaa patinoida, vaan ne saavat jäädä kirkkaiksi.

Ja tässä valmiit sormukset!


 Omatekoinen korurasiakin noudatteli luontoteemaa.



Jälleen kerran asiakkaat saapuivat sormusten sovitukseen, 
ja tällä kertaa ne sopivat moitteetta molemmille.


Virallista...

Lisäbonuksen sormuksiin, valmistin asiakkaitten tyttärelle sormusaihioiden päästä sahatuista kappaleista pienen sydämen. Näin hänkin on mukana vanhempien suurena päivänä, ja saa kauniin muiston kannettavaksi.


Etupuolen hioin tasaiseksi ja kuvioin, mutta taustalla näkyy, 
että sydän on kahdesta kappaleesta: pienempi äidin sormuksesta, 
isompi isän sormuksesta.

Asiakkaat olivat sormuksiinsa erittäin tyytyväisiä, joten tekijäkin voi huokaista helpotuksesta. Tämä oli kiva projekti, kun kaiken sai hoitaa alusta loppuun. Oli hieno suunnitella sormukset, joita toiset kantaisivat loppuelämänsä, kunniatehtävä!

Sormusten malli ei sinänsä ollut hankala, mutta valkokulta oli minulle materiaalina uusi, sillä tähän asti olin tehnyt siitä vain korjaustöitä. Oman jännityksensä toi myös materiaalin kalleus ja sen tarkka määrä, ei ollut yhtään "hukattavana", vaan sormusten tuli onnistua heti. Tästä syystä kaipasin valssausvaiheessa sepän tukea, että sain aihion heti oikeaan pituuteen ja paksuuteen, eikä hukkaa syntynyt.

Muotoilu ja kuviointi sujui hyvin, siinä prototyypin tekeminen auttoi paljon, kun oli testattu halvempaan materiaaliin kuvioinnin vaihtoehtoja.

Takapakki oli tietenkin sormusten sopimattomuus, mikä ei täysin syytäni ollut, mutta jatkossa on varmasti syytä ottaa sormusmitat itse, eikä luottaa muihin.

Sormusten suurentamisessa sain vinkkiä sepältä, mikä oli hyvä, kun materiaali oli uusi. Lopulta päädyin kuitenkin omatoimisesti hoitamaan suurentamisen palalla, mikä oli varmasti paras vaihtoehto.

Kaikenkaikkiaan tekeminen sujui hyvin ja lopputulos mielytti omaakin silmää. Mielestäni tein sormuksista uniikit ja asiakkaan näköiset.

34 kommenttia:

  1. ai ihanaa, kylmät väreet kulki koko ajan kertomusta lukiessa. U P E A A :)) ihanat sormukset, wau, mitähän mahtisanoja vielä keksisin... napakymppi <3

    VastaaPoista
  2. Kerrassaan upeat sormukset ja hieno ajatus tehdä samalla tyttärelle sydän:) Ja se rasia oli ihan huippu myös.
    Onnea oppilaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) juu, tyttö on kuitenkin sen verta vanha, että ajatus tuntui kivalle.

      Poista
  3. Upeaa ja uniikkia - ja kun luin tuosta sydämestä niin ihan kyllä liikutuin <3 Hieno juttu kaiken kaikkiaan ja kiva kun antoivat laittaa kuvankin blogiin. Ihanaa, että sä annat itsestäsi noin paljon. Muistahan myös levätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) tunnustan, itekin liikutuin niin tuosta sydänideasta, että tippa herahti ;D.

      Poista
  4. Ihana lukea näitä sun tarinoita:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) kiva kirjoitella kun on lukijoita.

      Poista
  5. Upeaa, mutkien kautta kauniiseen lopputulokseen :) sydän tyttärelle jämäpaloista todella kaunis ja yhdistävä ajatus.
    Kiitos taas mielenkiintoisesta tarinasta, näitä juttuja ihan odottaa...

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että jaksoit kertoa sormuksen syntytarinan! Hieno lopputulos :)

    VastaaPoista
  7. Hieno lopputulos! Ihan oli jännittävää lukea miten sormukset syntyivät. :)

    VastaaPoista
  8. Kaikki on jo sanottu, mutta toistetaan: upeat, persoonalliset sormukset, kertakaikkisen suloinen sydän ja tosi mahtavaa seurata sinun tarinaasi ammattitaitoisena koruntekijänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)kiitos :) mukavaa, että on kannustajia takana.

      Poista
  9. Luin kertomuksesi innolla jo heti aamulla, mutta nyt vasta ehdin kommentoimaan.

    Todella upean kokonaisuuden olet suunnitellut ja toteuttanut, kyllä vaatii pitkäjänteisyyttä ja luovuutta tuommoinen.
    Todella kauniin ja persoonallisen kokonaisuuden sait koko perheelle.

    Kiitos, että jaoit kanssamme jälleen projektejasi kuvin ja sanoin, ne ovat aina niin mielenkiintoisia, joista tämä viimeisin ehdottamasti kiehtovin!Kiitos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) juurikin tuon alusta loppuun saakka suunnittelun takia, tämä olikin mukava.

      Poista
  10. Upeaa työtä alusta loppuun saakka! hienosti sait selätettyä matkalla tulleet ongelmat :)

    VastaaPoista
  11. Hieno idea tehdä tuollaiset 'mätsäävät' sormukset, molemmilla omansa mutta kuitenkin niin samaa sarjaa, ja kiva että huomioit myös tytön! Onnea opintoihin, vaikkakaan et näytä onnea kaipaavan, taidot on kehittyneet huimasti, mitä blogiasi olen lukenut.
    Mukavaa TOP-jakson jatkoa! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) onnea kaivataan aina! Kiva kun seurailet.

      Poista
  12. Kylläpä oli taas todella mielenkiintoista päästä seuraamaan alusta loppuun projekti. Jos ihmiset oppisivat arvostamaan tämän myötä enemmän käsityötä eikä kaikkea tarvitsisi saada aina mahdollisimman halvalla?
    Sormuksista tuli upeat ja kertomuksesi perusteella kantjiensa näköiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) niinhän se on, monen simppelinkin korun takana on todella paljon vaiheita ja käsityötä.

      Poista
  13. Vaikeuksien kautta voittoon j alopussa kiitos seisoi :) Oli mielenkiintoista lukea tämä sormuksien tarina.

    VastaaPoista
  14. Todellinen jännäri ja upea lopputulos! Syvä kumarrus taidoillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) aika jännät paikat tosiaan ol välillä!

      Poista
  15. Vau, aivan mahtavat ja persoonalliset sormukset!!! Huikaiseva oli kertomuskin, kiva kun dokumentoit koko prosessin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) toivon mukaan ovat kantajiensa "näköiset"

      Poista
  16. Wau! Tosi upeat ja massiiviset kuitenkin niin suomalainen design sormukset!! Ja ihana idea, että tyttö sai oman sydämensä <3 ja tuo sormuslaatikko!! Nainen on tähti!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos :) vieläkin massiivisemmat olis olleet upeat, mutta rahan pirulainen vähän hidasti.

      Poista
  17. Aivan ihanat. Hienoa työtä ja palkitseva molemmille osapuolille. T:) Koralli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) kyllä tällä erää oli tyytyväiset asiakkaat.

      Poista