torstai 15. joulukuuta 2011

Sormet ruvella...

... alkos kaiverrus... ja voin sanoa, sitä ammattikuntaa KANNATTAA kunnioittaa! Ei meinaan oo käsinkaiverrus mikään helppo nakki!!

Aloitimme sillä, että valmistimme oman kaivertimen... ihan smirklaamalla ja hiomalla aihion ja pamauttamalla sen sitten puuvarteen. Nooh... onnistuisin saamaan suunnilleen aikaan sen mitä piti, joskos kaiverrusprofiili oli varsin korkea, ja aikani ährättyäni päädyimmä opettajan avustuksella sitä madaltamaan... ja kappas vaan, homma muuttus voimalajista tekniikkalajiksi! Kaiverrin liukuu vallan kevyesti, kun se on oikeanlainen ja nappaa pois justiinsa sopivan määrän metallia... mutta vaatii se sitä taitoakin...

Tuommottinen tuo kaiverrin sitten on... pientä hienosäätöä vaille omatekoinen.

 Kaiverrettava levy laitetaan sinettilakalla kiinni puupalikkaan,
kaiverrustyyny antaa hommaan vakautta...

 Eka harjoitus... lipsuu lipsuu... ei todellakaan tuntunut omalta lajilta,
mutta ei pidä heittää toivoa vielä :) eikös se niin mee!?
Kahtotaan mitä tulevat treenit tuovat tullessaan.

Alkuun kun kaiverrin ol liian jyrkkä, tarvitsi kaiverrukseen kamalasti voimaa... se sitten näkyy tuossa lopussakin, kun oli vaikea säännöstellä voimaa, tuli kynnettyä kunnolla. Etusormessa on komia kolo, kun piti hampaat irvessä puristaa...

Mutta siinäpä teille mallia: "ei näin!" ;D

Tälläistä tällä erää :)



8 kommenttia:

  1. Mä oon joskus kouluaikoina kaivertanut sellaiseen jonkinlaiseen nahkaan... Muistankohan oikein?? Mutta muistan, miten rankkaa sen kaivertaminen oli, tämä tapahtui siis jollaien taidetunnilla. Mutta kyllä se siitä, ei kannata heittää mitään vielä roskiin ;)

    VastaaPoista
  2. Mullekin tuli heti mieleen kouluaikojen linoleumilevyt. Olin aivan verillä...Uskon kyllä että on vaativaa hommaa. Kiitos taas näistä mielenkiintoisista opiskelujutuista!

    VastaaPoista
  3. Siis kaiversitte kuparilevyäkö ja käsin? Olen kuullut pakottamisesta ja joskus muistan isäni aikoinaan tehneen hevosenpään ohueen kuparilevyyn pakottamalla sen äärivivat ylös. (Varmaan vääriä termejä väärällään kun itse en ole kokeillut moista.) Kaiverretaanko nykyään vielä paljonkin metalleja käsin ja jos niin millaisiin tarkoituksiin? Kuulostaa kyllä vaativalta koululta - kun kaiverrinkin tehdään itse ja tosiaan, eipä noita seikkoja maaillkko osaisi kaivertimen muodosta pohtiakaan....kiva lukea ja ihmetellä unohtuu omat harmit!

    VastaaPoista
  4. Linoleumia minäkin olen joskus suht menestyksellä kaivertanut :) hauskaa hommaa.

    Meke, juu vaan vielä kaiverretaan käsin, kaiveratjien koulutus kestää 2½ vuotta, joten vallan monialalisia ammattilaisia ovat siinä vaiheessa. Meillä kultasepillä on vain parisen opintoviikkoa kaiverrustreenejä, joten meidän oppi on vaan pintaraapaisua.

    Pakottaminen on ihan oikea termi tuohon mitä kuvasit :)

    VastaaPoista
  5. ihan hiki nousi otsaan lukiessa ... jos vanhat merkit pitää kohta esittelet jonkun upean kaverruskoristeen ... kiitos taas kertomuksesta !!!

    VastaaPoista
  6. On se kaivertaminen juu kyllä melkoista puuhaa!
    Meillä se oli tosin valinnaista, joten itselläni jäi hieman taka-alalle (tai no vko koulua on vielä jäljellä, ehkä ehdin ;D)
    Mutta ensimmäiseksi harjoitukseksi tuo on kyllä hei hyvä! Seuraavaksi teetkin jo hienoja kaiverrusaakkosia :D!

    VastaaPoista
  7. Nyt tekee mieli itsekin kaivertaa...olisi juuri sellaista hommaa jos saa keskittyä ja purkaa patoutumia fyysisesti ;)

    VastaaPoista