maanantai 14. marraskuuta 2011

Tahkotaan urakalla...

... Sitä ol ilmassa, kun tehtävänantona oli medaljonki!

Periaatteessahan tuo nyt ei kamalan hankala ole, vaikka sarana tietysti ensikertalaiselle omat haasteensa asettaa... Sain tuon suht vikkelään valmiiksi (muutama mutka, muttei mitään mahdotonta)... MUTTA...

... loppukiillotuksessa, sillä viimeisellä vedolla "otan vielä tuosta vähän" ... naps... koru lipes kädestä, ja pamahti täysiä kiillotuskopin seinään! Eikä siittä hyvää seurannut... saranan niittaus aukes ja lukkosysteemi murtus irti, jättäen komean reiän... ARGH!

Sain sitten harrastaa valmiin medaljongin päälle vielä korjauskorjaamista, kun kasasin sen taas... voinette arvata, että ihan pikkasen syletti. No mutta, sain sen valmihiksi, ei se ihan niin nätisti enää sulkeudu, pieni rako jää yläosaan, mutta kaiken kokemansa jälkeen, ihan jees.

Etupuoli ei ole oikeasti nuin naarmuinen!

 Sisäpuoli, sarjat onnistuivat suht nätisti.

Pahoittelen tavallistakin surkeampia kuvia...

Asiasta kukkaruukkuun...

Kiitos runsaasta osaanotosta arvontaan ja ennenkaikkea lukuisista kommenteista töistäni ja blogistani :). Niitä on aina mukava lukea! 

Tämä on varsin boheemi blogi :) tarjontaa on laidasta laitaan, ja koruilukin on välillä enemmän kun omaperäistä... en juurikaan seuraa muotitrendejä (vaikka ehkä pitäisi koulun suhteen)... teen sitä mikä mielyttää :). Ja ulos suodan teksteissä jonninsortin tajunnanvirtaa, raadellen välillä pahastikin kaunista suomen kieltämme... pahoittelen herkempiä :) mutta teen tätä lähinnä omaksi ilokseni ja niiden, joita moiset yksityiskohdat ei kamalia häirihe...  Koruilu on rakas harrastus, nyt tietenkin jo vakavampanakin... tulevana työnä... toivon, että täällä välittyy se tekemisen ilo ja into alaan :)

Tervetuloa kaikille uusille lukijoille :) toivottavasti viihdytte matkassa!

Vielä on tämä tiistai aikaa osallistua arvontaan :)

Terkuin,


10 kommenttia:

  1. Jep - tekevälle sattuu - vaikkei aina niin paljon tarttisi sattua! Sait kuitenkin pelastettua... tuli mieleen omat kirvelevän kiviset muistot pyörtöhionnan saralla - mutta niistä joskus toiste mun blogin puolella...nyt unta pollaan!

    ja hei; tee vaan omia juttujas - sehän se on se juju - että töistään tekijän tunnistaa

    VastaaPoista
  2. On kyllä upea!Tuohan on vaan taitavan tekijän merkki kun sait noinkin hienoksi korjattua :)

    Olen myös sitä mieltä että jatkat vaan omalla tyylilläsi, omaperäisyys on vaan hyvä asia :D

    VastaaPoista
  3. Ja kukaan ei ois tienny mitään koko hässäkästä, ellet ois kertonu... ;) Niin on hieno medaljonki että! Pidä vaan oma tyylisi, sillä et kai sä millekään linjalle halua sarjatyötä tekemään???

    VastaaPoista
  4. O-ouuuuu. :( Ei ollenkaan kivaa. :( Mutta lopputuloksesta minä en kyllä vikaa näe. Upea koru!

    VastaaPoista
  5. Auts! Mutta hienosti paikkasit tilanteen, kaunis!
    Ja eikös ne tällaiset kokemukset olekkin kaikkein opettavaisempia, vaikka harmittaa siinä tilanteessa.
    Ja vielä,tämä blogi on niin hyvä juuri tällaisena!

    VastaaPoista
  6. vaikeuksien kautta voittoon - hieno lopputulos ... välittyy, välittyy - sun tieto, taito ja tahto ... ihan paras blogi!!!

    VastaaPoista
  7. Hienosti onnstunut medaljonkiprojekti! :) Onnea <3

    VastaaPoista
  8. Mahtava medaljonki, mun silmissä ihan täydellinen! Boheemius on aina hyvä. :)

    VastaaPoista
  9. Aivan ihana medaljonki, mittään virhettä ei kyllä huomaa, upeasti tehty!

    VastaaPoista