sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Lusikan synty...

... Kun olen niin pirukseen lusikoita ehtinyt tuhoamaan koruilun merkeissä, niin kait se olis ainakin yks lusikka ees väännettävä alkuperäiseen käyttöönsä :)

Elikkäs tässäpä teille vaihekuvia siittä, miten syntyy hopialusikka... käyttötarkoitus selvinnee sitten joskus :)

 Ja hommahan alkaa siis hopean sulatuksella, jämäpalat kuppiin ja eikun tohottamaan...

Sula hopea kaadettiin muottiin... kuulostaa yksinkertaiselta, MUTTA vasta se neljäs kerta toi TÄYDELLISEN suorituksen ;D... milloin roiskus reunoille, milloin män muuten vaan ohi... tuossa on tärkeää, että hopea kaadetaan yhtenä vanana, pätkittäin kaadettuun hopeaan tulee heikkoja kohtia, jotka valssatessa tai taottaessa murtuvat.

 Tuloksena siis nätti tanko :) jossa ei raitoja ole...

 ... tanko viilataan tasaiseksi röpöistä ja valssataan kevyesti.
Valssauksen jälkeen kappale hehkutetaan ja hapotetaan.

Kappaletta aletaan takomaan kuumana, ei punahehkuisena,
mutta heti kun hehku on sammunut.

 ... ja aina välillä taas hehkutetaan ja taotaan...
kunnes saadaan haluttua muotoa lusikan varteen.

Kun karkea muoto on saatu, sahataan siittä ylimääräiset veks ja lusikan kuppi käydään punsselin avulla heittoprässissä napsauttamaan paikalleen. Helppoa kun heinänteko...
toki sen vois myös palloalaisimen päällä naputella muotoonsa.

 Lusikanpesän ja varren yhtymäkohtaa taotaan toiseen suuntaan,
jotta saataisiin hopeaan vahvuutta siihen oikeaan kohtaan...
ja tietenkin taas muistetaan hehkutukset ja hapotukset joka välissä...

 Alkaa jo kaukaisesti muistuttamaan lusikkaa :)

Kun lusikanpesä alkaa saamaan muotoaan, lähdetään varren kimppuun...
valssilla vedetään vartta ohkasemmaksi. Voisihan sen toki naputellakin,
mutta aina ei ehkä kannata tehdä kaikkea hankalamman kautta :)

 Alkaa saada muotoaan juu...

 ... ja valssi vetää kivan kippuraan...

Loppu ohennus ja OIKAISU tehtiinkin sitten naputtelemalla (eikä unohdettu hehkutusta ja hapotusta)... olikin aika työ saada hopia tottelemaan ja kääntymään oikeaan suuntaan... mutta kyllä siihenkin logiikka löytyy :) joskos minä tunnuin aina naputtelevan väärälle puolelle, mikä aiheutti vaan pahemman kallistuman...
mutta oppii se tyhmempikin, kun tarpeeksi kauan takoo!

 Suoristettu ja siloiteltu... kaulakin viilattu astetta sirommaksi :)

Ja naks poikki oikeaan mittaansa...
 
 Alkaa löytyä varteenkin jo oikeaa kulmaa...

 ... ja varren ja lusikanpesän suhdekin alkaa hahmottua.

 Ja MUISTIN leimata lusikan! 
TEKIJÄ - PITOISUUS - PAIKKAKUNTA - VUOSI

 Lusikka muodossaan... sitten eikun armotonta viilausta ja filssausta... ja viilausta ja filssausta... tämä on se kohta, jossa EI pare tinkiä, sen sitten kiillottaessaan tutaa
(juuh, kokemuksen ääni puhuu...)

Lusikanpesä kiillotettiin vahan avulla mikromoottorin laikalla... Karkeimmat möykyt oli tasoitettu mutakuopassa... elikkäs hohkakiven ja öljyn seoksella hiottiin...
hankalata, se on hopeaseppien käyttämä... tehokas ja hyvä... jos osais...
mä pelkäsin, että jää lusikasta vaan varsi käteen :)

 Lopuksi vielä kahteltiin, että lusikan kulma on oikea, pesä symmetrinen, reunat tasaiset, lusikan ja pesän yhtymäkohta oikeaoppisesti viilattu ja monen monituista pientä seikkaa...

 Tärkää nimenomaan on, että tuo varren sivu oli tasainen, mutta pesän kohdalla sen piti kääntyä sulavasti lusikan päälle. Pesän piti sisäpuolelta olla tasareunainen, ei saanut pyöristyä, mutta ulkopuolen piti olla tasaisen pyöreä.

 Ja sit eikun kiillottamaan ja kiillottamaan... ristikkäisin vedoin... muuten tulee rumaa jälkeä (niih...) 

 On se jo aikas siro :)

 Ja kiillotus alkaa olla paremmalla mallilla, kun kuvaaja peilaa jo ihteään siittä :)

Ja TA-TA-DAA!

Siinäpä se, valmis lusikka :)

Ja nyt kun tiedätte miten tämä sujuu, voin kertoa helpommankin tavan tehdä lusikka :) otetaan viipale 2-3 mm hopealevyä, sahataan  ja taotaan muotoonsa, prässätään pesä... ja sit eikun viilataan ja filssataan lopulliseen muotoonsa... kiillotus ja valmista tulee :)

Mutta vaikka tuo minun versioni vei aikaa, niin olihan se mielenkiintoista :) vanhanajan tunnelmaa... ja onhan sitä ihan eri fiilis antaa tuo lusikka eteenpäin, kun tietää sitä tunteja takoneensa :). Tuo lusikka menee vielä hopeoitavaksi, mutta koska koulun hopeointi ei nyt pelitä, päätin jakaa tämän teidän kanssanne jo ennen sitä, voin sitten vielä napata kunnon kuvan ihan lopullisesti valmiista lusikasta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :)


24 kommenttia:

  1. mielenkiintoista, hieno kuvasarja :) ja IHANA lusikka

    VastaaPoista
  2. No ei tule ihan tuosta vaan lusikka :) hieno kuvasarja ja hieno lusikka tuli :)

    VastaaPoista
  3. Kaunis lusikka. Ei se helpolta vaikuttanut sen tekeminen, aploodit!

    VastaaPoista
  4. Olipa mielenkiintoinen juttu! Nyt näen lusikat aivan uusin silmin :)

    VastaaPoista
  5. Upeaa!!! Ja mielenkiintoista toi tekeminen :)!

    VastaaPoista
  6. Kiitos, erittäin valaiseva oppitunti lusikanteosta. Upea lusikka - suomalainen käsityö ja kädentaito kunniaan!

    VastaaPoista
  7. Mietin vain, että montako tuntia tuli hehkutusta, taontaa ja hapotusta? Alkoi hiki nousemaan päähän jo pelkästä lukemisesta.... lusikan pesä on oivan muotoinen. Mikäli lusikka tulee varsinaiseen käyttöönsä niin pesän muotoa todella arvostaa silloin kun soppa ei valu heti rinnuksille. Mutta lusikoillehan on monta eri käyttötapaa, kuten olet näyttänyt ;-)

    VastaaPoista
  8. Aina supersöpö lusikka tuli :) MOnta vaihetta moiselle pienellä kapineella... :))

    Tää alkaa näyttää tooosi hyvälle jo ;) Blogi siis. Työt on aina olleet kauniita. :)

    VastaaPoista
  9. Oooooh !
    Kiitos että jaoit tämän uskomattoman jännitysnäytelmän meidän kanssamme :)
    Ihan mahtavaa !!! Upea lopputulos !!!
    ...olispa kiva päästä jonnekin kokeilemaan lusikan tekoa, ja juuri tuolla tekniikalla...

    VastaaPoista
  10. Olipas tekemistä, mutta tulos on upea! Ihan kahdentoista lusikan sarjaa ei varmaan tule tehtyä;) Mitähän kaikkea vielä nähdäänkään sulta!

    VastaaPoista
  11. On siinä sulla ollut tekemistä!! Lopputulos on kyllä totisesti vaivan arvoinen! Upea :)

    VastaaPoista
  12. Wau! Kyllä tuolla kelpaa joulupuuroa popsia! Jos sitä raaskii käyttöön laittaakaan.

    Onpa ollut lusikan teossa huima työsarka.

    VastaaPoista
  13. Komia siitä tuli ja niin mielenkiintoinen kuvasarja taas, kiitos!!

    VastaaPoista
  14. Kiitos kommenteistanne :) tätä oli hauska tehdä, siksipä päätinkin, että sen tahdon kanssanne jakaa!

    VastaaPoista
  15. Kävin jo montakin kertaa katsomass, sanattomana... Toisilla on taitoa, huippuhieno!

    VastaaPoista
  16. Wow. MAhtavaa, että jaksat jakaa meidän kanssa näitä työvaiheita. Ihan silmät ymmyrkäisenä katsoin, että mitä kummaa se voi saada tuosta pötkylästä aikaan. hienohan siitä tuli!

    VastaaPoista
  17. KIITOS!
    Olipas taas hurjan mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  18. Hieno kuvakertomus lusikan synnystä... Hieno tuli.. 10+ :)

    VastaaPoista
  19. Jessus - sähän teet vaikka mitä! Tosi mielenkiintoista!

    VastaaPoista