tiistai 29. maaliskuuta 2011

Vännetäänpä pellistä välillä...

... tai no, onhan se sentäs hopiaa :)

 Hopeinen kaulariipus nahkanauhassa

Oonkos muuten koskaan maininnunna, että oon peltisepän tytär :) joten ei oo omena kauas puusta pudonnut! 

Isukilla on vaan nuo pelit ja vehkeet vähän isommat :) näkisitte sen peltileikkurin tahi valssin... ja onhan ne peltisakset jo vähän eri kaliiperia, kun mun pienet kultasepän sakset. Mutta osaa tuo isä tehdä pientä ja sievääkin, vaikka pääsääntöisesti isompaa vääntääkin. 

Mutta tästä pienestä on meikäläisen hyvä aloitella, ehkä sitä joskus oppii hyvksikin!

Kävijöissä meni 10 000 rikki :) kiitos teille ja mukavaa että turinani ja tekeleeni kiinnostavat! Ja lukijoitakin on tullunna lisää, siis niitä virallisia :) TERVETULOA!!

5 kommenttia:

  1. Minä oon kans sepän tytär :D!
    Ja mua on aina kiehtoneet kaikki työkalut, millä väännellään ja käännellään :).

    VastaaPoista
  2. Kyllä nämä kiinnostaa! Mun isä väänteli vaan sanoja ;-D

    Tämä upea koru on saanut vaikutteita Lapista!

    VastaaPoista
  3. Kaunis, hohtaaja kimmeltää. Samaa mieltä Magsin kanssa, jotain lappalaista siinä on ;D

    VastaaPoista
  4. Kiitosta vaan :) Kuvassa näyttäs kun siinä olis kamalia naarmuja... höh, ei oo.

    Joo, saattaahan siinä olla vähän lappi vaikutteita, vaikken oo käynynnä kun kerran Rovaniemellä ;D mutta eikös niissä tuo systeemi oo ikäänkuin kupera puoli ylöspäin? Heijastaa pahaa poies tms.

    Jaana, kait se pakosta tarttuu :)

    VastaaPoista
  5. Kyllä täällä tuli mieleeni jokin metsien heimon päällikön koru . Ja on kyllä komia. Kolahtaa tänne aivan täysin.

    VastaaPoista